Leikekuvien avulla teet helposti kivoja kortteja

 Juutuin Sinellissä hyllyväliin, jossa oli leikekuva-arkkeja. Aikomus ei ollut lainkaan mennä skräppäystarvikeostoksille, vaan olin hakemassa Fimo-massaa. Sain tuosta harha-askeleesta niin kovan inspiraation, että leikekuvia lähti pino mukaan ja kotona alkoi välittömästi korttiaskartelu :-)

Levitä skräppipaperit ja muut tykötarpeet esille. Yhdistele korttipohjiin ja leikekuviin sopivia välipapereita - inspiroidu ja kasaa. Liimaa kortteihin teemaan ja tyyliin sopivia tekstejä. Kiinnitä tarvittaessa kortteihin vielä muuta rekvisiittaa, kuten pitsiä, nappeja, kukkia, tarroja, rusetteja...ja viimeiseksi kimalleliimatäpliä sinne tänne.

 Tässä annos kortteja ihmeteltäväksi.

Mun kortit on yleensä aina melko yksinkertaisia. En omista Big Shot -kuvioleikkuria, jonka stanssikuvilla kortteihin saisi helposti lisää näyttävyyttä.

Näillä siis mennään tällä kertaa :-)

Ja se on jännä juttu, että mokat havaitsee pääsääntöisesti vasta näistä kuvista... :-)

Nyt on ihan pakko tehdä jotain....pötkylää pukkaa

Lopetin tupakanpolton 5.9. ja ensimmäinen viikko olikin semmoista myllerrystä, niin fyysisesti kuin henkisestikin, että oli ihan pakko keksiä toooosi paljon tekemistä, ettei mieli harhaillut nikotiinipötkylöissä...

Olohuoneen isolla pöydällä on palapeli ja sohvan nurkassa kolme eri käsityötä. Makuuhuoneen matonvirkkaus, sohvatyynyyn päällisvirkkaus sekä tämä kuvan pötkylä.

Pötkylään tuli idea Indiskan tunikasta, jossa on kivoja syksyn värejä, oranssia ja luumua. Kuosi muistuttaa 70-luvun retroa kukkakuosia. Mietin, että joku kaulaliina tunikan kanssa olisi kiva. Kävin lankavaraston läpi, eikä löytynyt muuta mekkoon sopivaa syksyn sävyä kuin tämä vihreä. Olkoon siis vihreä. Ja eikös nuo pötkylähuivit olleet 70-luvulla muotia?

Vitosen puikot heilumaan ja teeteen Sara lanka kehiin. Kuusitoista silmukkaa rivillä ja sileää neuletta yhteensä 2,35 metriä. Kaulaliina kiertyy itsestään pötkyläksi.

Välillä meinasi epätoivo iskeä, mutta kyllä se alle viikossa valmistui kun telkkaria katsellessa iltaisin neuloin. Kohta alkaa olla samanlainen meininki Hörölänmäellä kuin parilla ystävälläni, että ei osaa enää katsella telkkaria ilman, että joku kudin tai virkkuu on hyppysissä.

Voihan ihanat syksyn sienet

Sienihulluus iski tänä vuonna aiemmin kuin muina vuosina. Jo kesäkuussa alkoi kiertää huhuja kantarellien - tuon keltaisen kullan ilmestymisestä metsiin.

Kantarellit säilön mieluiten pakastamalla. Eli kuivan pannun kautta ensin nesteet pois ja kun jäähtynyt, pakkaseen.

Kultarousku on harvinainen herkku. Tai ainakaan minä en sitä löydä kuin yhdestä paikasta. Tämän rouskun tunnistaa valtavasta maidon erityksestä, joka värjää kädet oranssiksi. Sieni tuoksuu hummerille. Tätä ei tarvitse ryöpätä vaan pannulle vaan ja syömään :-) Tämä sopii erinomaisesti mm. lämpöisiin voileipiin.

Kultarousku

Ihania herkkutatteja!!

Mustavahakas on mielestäni paras sieni. Se valitettavasti on myös matojen mielestä mahtava sieni.

Mustavahakas

Tämän verran on nyt kuivattuna. Wanha voipytty ja iso lasikippo kuivattua suppilovahveroa. Yksi iso kippo mustatorvisientä ja pieni lasikipollinen mustavahakasta.

Näiden lisäksi olen poiminut rouskuja noin pari ämpärillistä. Niillä ilahdutin äitiä ja ystävääni Satua.

Rakkaudella Pihlalle

Aiemmin kerroinkin kuinka sukuumme syntyi 30.6. pieni tytöntyllerö. Kastejuhla tuli niin nopeasti, että hidas isotäti ei mitenkään ehtinyt tehdä suunniteltua lahjaa valmiiksi. Nyt vauvanpeitto vihdoin valmistui, ehkäpä kolmekuukautislahjaksi :-)

Ohjeen simpukkavirkkaukseen löysin Tuulia Designin sivuilta. Simpukkavirkkaus on helppoa jos osaa ketjusilmukan, pylvään ja kiinteän silmukan. Kuulostaa juuri minulle sopivalta!

Novitan Aaria-lanka. Kokoa peitolle tuli n. 60 x 90 cm.